|
Silmien loistetta, jännitystä, pelkoa, odotusta, iloa, voittoja ja tappioita...
Vuoden kolmas ja tämän syksyn ensimmäinen Junnu-Cup osakilpailusarja käytiin Sunnuntaina 19.9.2004 Nummelassa noin 160 aloittelevan valko- ja keltavöisen kisaajan voimin. Isäntänä oli Nummelan judo ja pyynnöstä hommasin heille myös toimitsija-apua. Apuaan tarjosivat Judo-Kan, Järvenpään Akagi sekä Tapanilan Erän judo ! Kiitos Teille kaikille avustanne. Näin tämän homman pitää mennäkin. Apua uskalletaan pyytää ja sitä pyydettäessä myös annetaan !!!
Olen joskus aikaisemminkin todennut, että näissä kisoissa on jotenkin erityisen mielenkiintoinen ilmapiiri. Kontrasti ilmapiirissä verrattuna edellisen päivän (erittäin hyvätunnelmaiseen) Hiiden-Shiai valiokilpailuun oli valtava. Ilmassa tuntui nyt käsinkosketeltava aito odottava jännitys, innostus sekä kilpailijoissa että huoltojoukoissa, joista suuri osa oli ensimmäisessä judokilpailussaan. Kilpailijat odottivat jännityksellä ja innolla että koskas on mun vuoro ja "ipanoiden" vanhemmat todennäköisesti pelkäsivät pahinta ja toivoivat parasta ;-)
Tunnelmaa kisapaikalla ensimmäisen punnituksen jälkeen
Ennen kisojen alkua hommasin pari "mannekiiniä" ja kasasin koko E-junnuporukan tatamin reunalle. Kävimme "mannekiinien" kanssa läpi varsinaisen ottelutapahtuman sääntöineen, tapoineen, kumarruksineen, tuomarikomentoineen jne.
Ottelu alkaa siis komennolla HAJIME ! ja pieni tauko pidetään komennolla MATTE !!! No siinä ringissä ne vielä osattiin mutta kun päästiin tositoimiin niin tuntui välillä, että kaikki tuomarien "turhat" komennot; koka, yoko, waza-ari, osaekomi jne saivat ottelijat lopettamaan ottelun ja päästämään irti vastustajastaan (monta hyvää sidontapaikkaa jäi käyttämättä ;-). Kuitenkin mitä pidemmälle päivä edistyi, sitä paremmin oppi meni perille ja erittäin pian tuo tuomareiden "ylimääräinen höpotys" ei enää häirinnytkään. Aloimme pikkuhiljaa nähdä tosi hienoja heittotekniikoita, jotka erittäin usein päättyivät mallikkaisiin sidontoihin !!!
Kyselin "sääntötietopaketissani" innostuneelta piiriltä myös sitä, mihin judo-ottelussa pyritään. Vastauksista muutamia. Saa ipponin, VOITTAA, tekee sidonnan… No näitäkin asioita selviteltiin hieman. Miten se kaikkien haluama ippon tulee, mitä pitää tehdä, jotta vastustaja voitetaan …Kontrolloitu heitto kovalla voimalla ja nopeudella siten, että vastustaja lentää selälleen… tai riittävän pitkä sidonta; näihin siis pyritään ;-)
Tekaisin "ringille" myös pikku gallupin, jossa kysyin, mikä on pahinta, mitä judokilpailussa voi tapahtua? Ehkä herkistävin vastaus tuli eräältä nuorelta miehen alulta, joka totesi, että pahinta mitä kisoissa voi sattua on se, että joutuu ottelemaan tyttöä vastaan ;-) Mitenkähän tuohon pitäisi suhtautua ???. No löytyi sieltä myös muita kommentteja; HÄVIÄÄ, ei ehdi tehdä ukemia jos kaveri onnistuu heitossaan … Isoja asioita pienille ihmisille..
Totesin kuitenkin lopuksi että, pahinta mitä ottelussa voi sattua kuitenkin lienee se, että joutuu tekemään ukemin ja parasta ehkä se, että voi kokeilla mitä osaa. Jos vielä oma tekniikka onnistuu, niin se kruunaa koko homman (tulipa sitten mitalia tai ei) Tärkeintä on se, että jokainen tekee parhaansa, päättyipä ottelu miten tahansa !!! Kävipä yksittäisessä ottelussa miten tahansa niin "hammasta purren" seuraavaan otteluun virheistä oppien ja kaikkensa antaen…
Tappion karvasta kalkkia ovat saaneet nämäkin tytöt maistaa ;-)
tuloksena pronssia ja hopeaa jotka ensiavun lisäksi hoitavat pikku kolhut ;-)
Tappion karvas kalkki näyttää olevan tosi kova pala purtavaksi. Ensiapuporukkaa työllistivätkin pääsääntöisesti ne, jotka syystä tai toisesta hävisivät ottelunsa ja ensiaputoiminta näyttikin olevan lähes poikkeuksetta "kyynelten pyyhkimistä" ja "sielun hoitamista"; lohduttamista. Pikku kolhut tuntuvat miljoonakertaisesti pahemmilta, jos tatamilta joutuu poistumaan TAPPION KÄRSINEENÄ ;-) Koville se ottaa ja kaikkien pikku kolauksten aiheuttama tuska näyttää moninkertaistuvan kun on saanut maistaa tappion karvasta kalkkia !!! Kuitenkin kun kyyneleet oli pyyhitty, niin taas lähdettiin innolla odottamaan seuraavaa ottelua … silloin kyllä näytän…
Hieno tilaisuus jälleen kerran. Aikuiset kilpailijat voisivat tulla katsomaan joskus mallia, miten esim. kumarrukset ottelualueella tehdään näiden junnujen toimesta. Sekä voittajat että tappion kärsineet katsoivat poikkeuksetta kilpakumppaniaan silmiin ja tekivät voittajan julistamisen jälkeen erinomaisen kumarruksen !!! Vaikka näki että hävinnyttä harmitti, niin kumarrukset tehtiin poikkeuksetta kunnolla; ei mitään päännyökkäysräpellyksiä vaan íhan OIKEITA KUMARRUKSIA, joita soisin näkeväni myös aikuisten kisoissa. Toista kunnioittava kumarrus on yksi niistä tärkeistä asioista, joka erottaa judon kaiken maailman "pilipalilajeista" !!!
Kiitos järjestäjille ja Teille kaikille paikallaolleille jotka teitte Nummelan Junnu-Cup:ista erittäin hienon, opettavaisen ja iloisen tapahtuman. Nähdään näissä Junnu-Cup merkeissä taas Helsingissä 6.11.2004 !!!
"Rento" ote kisailuun
|
