Jo perinteeksi muodostunut kilpailureissu Hollantiin järjestettiin jälleen kerran Pentti Vauhkosen ja Jaana Casagranden toimesta. Reissu oli heille jo kahdeksas ? peräkkäin ja hattua täytyy Pentille ja Jaanalle nostaa ! Harrastelijapohjalta tällaisen reissun järjestämiseen näinkin suurelle porukalle ei ihan joka "Eemelillä" ja "Eevalla" kyvyt ja "hermo" riitä ! (kisaajia kuutisenkymmentä ja "turisteja" reilu kaksikymmentä)

Järjestelyt toimivat kaikilta osin erittäin ammattimaisesti ja pitkä kokemus paistoi sekä Jaanasta että Pentistä  itsevarmuutena, rauhallisuutena ja empatiana. Minulla olisi kyllä mennyt "hermo" useaan eri otteeseen useista eri syistä, mikäli itse olisin ollut matkanjohtajana.

Pentillä ja Jaanalla on homma "hanskassa" ja he selvittivät rauhallisesti vaikeatkin tilanteet, joita tällaisella reissulla aina syystä tai toisesta tulee. Esimerkkinä käynee porukan ja bussien saaminen laivaan takaisintulomatkalla keskellä yötä Putgardenissa Saksassa. Lippua ei ollut, sillä sen "anasti" vastaanottovirkailija jo Helsingborgissa menomatkalla. Katselin vierestä kun asiaa selitettiin väsyneelle saksalaiselle laivayhtiön virkamiehelle; eipä tuohon ole paljon lisäämistä.

Rauhallisuus voittaa hermostuneen, päättömän "poukkoilun" sinne tänne. Hymy ja ystävällisyys voittaa kireän ilmeen ja "rähjäämisen". Sovittelevuudella ja joustavuudella pärjää kaikkien kanssa kaikissa tilanteissa. KIITOS PENTTI  ja JAANA !!!

Majoituimme Hollannissa Grou nimiseen pikkukaupunkiin. Perjantaipäivä oli vapaata ja halukkaille järjestettiin käynti Leuwardenissa, paikallisessa "suurkaupungissa". Judo ja Budolajit ovat kova sana tässä maassa. Lajin harrastajia löytyy mitä ihmeellisimmistä paikoista. "Omituisen" äidinkielemme kuuleminen sai ystävälliset ja uteliaat hollantilaiset kyselemään että mistä te olette ja mitä te täällä teette (ja onko teillä suomalaisia kolikoita) ?. Kun kerroimme, kävi ilmi että torilla pähkinöitä myyvä nuorimies oli judoka, urheiluvälineliikkeen myyjä oli judoka … Judon harrastajia väkiluvultaan hieman Ruotsia suuremmasta maasta löytyy noin 50.000 !!! Suuresta "massasta" löytyy myös menestyjiä ! 

Kisapäivä:

Kilpailuihin oli ilmottautunut noin 650 osallistujaa, joten ihmetykseni oli suuri saapuessamme kisapaikalle. Ei tungosta missään (kisakahvilaa lukuunottamatta), hymyileviä kisaorganisaation jäseniä, jotka auttoivat ja neuvoivat kiireettä ja rauhallisesti. Meikäläinen "muurahaispesä" tunnelma puuttui kokonaan ! No syykin selvisi. Päivän aikana järjestettiin 5 erillistä punnitusta ja kaikkien sarjojen punnitus- ja alkamisajat sekä tatamit, joilla ne otellaan oli etukäteen tiedossa. Ja aikataulu piti !!! Aamulla ensimmäisen ryhmän punnitus (osallistujia 106) klo 8.00 alkaen, matsit alkaen klo 9.00, ja ryhmä palkinnot kaulassa "ulos" noin klo 11.40. Toinen ryhmä puntariin klo 9.30 (osallistujia 92), matsit alkaen klo 10.30 ja ryhmä palkinnot kaulassa "ulos" kello 12.40. Näin se vaan rullaa !!! Otteluiden piti päättyä klo 18.00 ja viimeinen soremade taisi olla noin 18.15.

No mitä tämä edellyttää onnistuakseen ! KILPAILLAAN SIINÄ SARJASSA, JOHON ON ILMOITTAUDUTTU ! Jos ei mahdu painoluokkaan niin voivoi… Tällä systeemillä ja kokemukseen perustuvalla tiedolla sekä hyvällä etukäteissuunnittelulla ja ottelumäärän laskemisella homma toimii ja muuten vielä "käsipelillä". Pöytäkirjat pidettiin käsin, kuulutuksia ei ollut, vaan joka tatamilla oli ottelijoiden nimet ja valmistautujien nimet käsikäyttöisellä taululla. Kilpailijan oli itse oltava oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Pöytäkirjan pitäjät hoitivat myös kellot ja pistetaulut !!! Homma meni eteenpäin kuin juna ! Olisikohan meillä oppimista täällä "härmässä" ???

No niinkuin otsikossa totesin, olin myös tuomarina kisoissa. Kaverikseni Suomesta sain Timo Lehtosen. Tämä oli meille molemmille "kansainvälinen" tuomaridebyytti. Meidät otettiin sydämellisesti vastaan tuomarien lepohuoneessa ennen kilpailujen alkua. Olisin varmasti lentänyt "perseelleni", mikäli minua ei olisi etukäteen varoitettu, kun itämaista alkuperää oleva hollantilaistuomari "selevällä" suomenkielellä toivotti hyvät huomenet ja lausui meidät tervetulleeksi sekä kyseli kuulumiset. Tuomaripalaveri oli lyhyt ja ytimekäs ja päättyi valtavaan naurunremakkaan. En ymmärtänyt sanaakaan, no so what; töihin !

Niinkuin kilpailijoidenkin, myös tuomareiden oli oltava oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tuomittava tatami saattoin vaihtua uuden kilpailijaryhmän tullessa sisään. Meille jaettiin lappu, jossa kerrottiin, millä tatamilla olemme minkäkin kilpailijaryhmän aikana. Minun ja Timon ei tarvinnut kovin paljoa hypätä tatamilta toiselle vaan itse olin neljä ensimmäistä ryhmää tatamilla 3 ja viimeisen ryhmän tatamilla 6. Timo oli kaksi ensimmäistä ryhmää tatamilla 1 ja kolme viimeistä ryhmää tatamilla 4. Tämä systeemi oli erittäin antoisa, sillä tuomarikolleegat vaihtuivat usein samalla kun kilpailijaryhmäkin vaihtui. Minä sain tuomita kahdeksan eri hollantilaisen tuomarin kanssa. (ensimmäinen ja toinen kilpailijaryhmä meni samalla miehityksellä) Vaihtomiehiä ei ainakaan meillä ollut, joten taukoja tuli vain kilpailijaryhmän vaihtuessa. Noin varttitunti keskellä ja sitten kulmaan !

Ilokseni huomasin, että tuomarointi ei ollut sen kummempaa kuin Suomessakaan. Sen kun vain annat pisteitä ja varoituksia silloin kun niitä pitää antaa. Tulkinnat ja pisteytys skaala oli hyvin samanlainen kuin kotisuomessakin. Sellainen vaikutelma minulle jäi, että hollantilaiset olivat ehkä hieman rutinoituneempia kuin tuomarimme Suomessa. Tuominnevat nähtävästi enemmän kuin me ! Myös kulmatuomareiden toiminta oli mielestäni laadukkaampaa kuin Suomessa. Esim. rajamerkit (sisällä/ulkona) olivat erittäin hyvää tasoa ja ne myös näytettiin AINA. Myös kulmatuomarien antama tuki mattotuomarille ilmeillä, päännyökkäyksillä jne. oli mielestäni ihailtavaa ja helpotti keskelläoloa ja lisäsi itsevarmuutta. Naistuomareiden suuri määrä oli myös iloinen yllätys !

Nähtävästi myös hollantilaiset olivat ihan tyytyväisiä panokseemme (maksoivat jopa tuomarikorvauksen 30 euroa, tarjosivat ruuat jne.). Päätuomari, joka kierteli osan aikaa tarkkailemassa mattoja, ainakin antoi meille vilpittömiltä kuulostaneet kiitokset ja totesi homman menneen hyvin sekä toivotti minut ja Timon tervetulleeksi myös ensi vuonna. Hyvä ja antoisa kokemus tälläkin saralla !!!

Hyvää huomenta "selevällä" suomenkielellä

Timo Lehtonen valmistautuu päivän "koitoksiin"

Muuten… eräälle suomalaiselle valmentajalle taisi olla pieni yllätys kun mattotuomari puuttui hänen äänekkääseen eläytymiseensä ja kannustamiseensa pistämällä sormensa pysytyyn suunsa eteen ja sanomalla "Shhhhhhh… ". Turha metelöinti pois, käyttäydytään arvokkaasti ja otetaan "poijaat" rauhallisesti !

Hyvä reissu ja bussissa istumiseenkin näyttää tottuvan vaikka en sitä ennen matkalle lähtöä uskonut. Oli muuten erittäin mukava kuunnella ja katsella Judoteam Finland'in sekajoukkueen karaoke-esityksiä sunnuntai-iltana laivamatkalla kohti Helsinkiä. "Ajetaan me tandemilla" ja "Rafaelin enkeli" kaikuivat korkealta ja kovaa sekä saivat ansaitsemansa aplodit !!!

Yhtä kokemusta rikkaampana !

Erkki Jokikokko
Aluepäällikkö

12.12.2002